Pehr Kalm (1716–1779)

...
Seuraava matka oli Ruotsin tiedeakatemian järjestämä Amerikan mantereelle suuntautunut tutkimusretki, joka kesti lokakuusta 1747 kesään 1751. Matkaan lähdettiin Norjan ja Lontoon kautta, missä Kalm vietti puoli vuotta perehtyen tulevaan ja opetellen englantia ja ranskaa. Elokuussa 1748 Kalm lähti Englannista Mary Galley -nimisellä laivalla kohti Amerikkaa ja Philadelphiaa. Matka kesti 41 päivää; perille Uudelle mantereelle hän pääsi 15. syyskuuta.
Kesällä 1749 Kalm teki apulaisensa Lars Jungströmin ja kahden oppaan kanssa pitkän tutkimusmatkan Montrealiin ja Quebeciin. Seuraavana kesänä hän matkasi Niagaran putouksille, jonne hän saapui 24. heinäkuuta 1750. Kalmin kuvaus putouksista julkaistiin muun muassa Benjamin Franklinin toimittamassa Pennsylvania Gazette -lehdessä.[2] Kalmin Amerikan matkasta julkaisemansa retkikertomus En resa till Norra America on ilmestynyt monella kielellä; ruotsiksi se julkaistiin vuonna 1753. Matkan aikana Kalm lähetti Linnélle sieniä ja siemeniä. Palatessaan Tukholmaan 1751 hän toi Pohjois-Amerikasta Linnélle kasvinäytteitä ja lisää siemeniä.[3]
Kalm teki myös tutkimuksen nyttemmin sukupuuttoon kuolleesta muuttokyyhkystä. Se oli ensimmäinen kyseisen lajin pesimäbiologiasta tehty tutkimus ja on yhä käyttökelpoinen. Sitä pidetään Turun akatemian kansainvälisesti arvokkaimpana ja tieteellisesti merkittävimpänä julkaisuna.[4]
Kuultuaan Pierre La Vérendryeltä tämän löytämästä ”riimuja” sisältävästä kivestä Kalm innostui viikinkien matkoista Pohjois-Amerikkaan. Hän antoi tämän oppilaalleen Georg A. Westmanille[5] maisteritutkimuksen aiheeksi. Westmanin aihetta käsittelevä 23-sivuinen pro gradu julkaistiin vuonna 1757.[6]
Kasviasiantuntija
Kalmin keräämiä kasveja kokeiltiin Hirvensalon Sipsalossa ja Kalmin perustamassa Turun kasvitieteellisessä puutarhassa, nykyisellä Sibelius-museon tontilla. Liian suurten ilmastoerojen vuoksi kaikki kokeet eivät kuitenkaan vastanneet odotuksia. Tuoduista kasveista viljellään Suomessa edelleen yleisesti vain aitaorapihlajaa, villiviiniä ja tuoksuvatukkaa. Osa Kalmin näytteistä tuhoutui Turun palossa 1827, osa on Lontoossa ja loput yli 400 kasvinäytettä ovat Kalmin kuningatar Loviisa Ulriikalle lahjoittamassa kokoelmassa, jota säilytetään Uppsalassa.[3]
...… (mehr)