Ajattelin ensin tämän romaanin kuuluvan siihen nokkeluuksiin perustuvaan tragikomedialajityyppiin jota monet uudet suomalaiset mieskirjailijat tuntuvat suosivan, mutta sillä olikin odotettua enemmän annettavaa. Aiheena paras oli Metsäjätti-konsernin toimien vaikutus Törmälän kylään mitä oli kuvattu muutenkin kuin siitä oletuslähtökohdasta, että "iso yritys paha, pieni kylä hyvä". Nousiainen pureskelee sosiaalisen luokan, isyyden, työttömyyden, ystävyyden ja elämän mielekkyyden teemoja tutuista ja uusista näkökulmista eikä kliseitä ole kierrätetty liikaa. Ehkä ainoastaan lopussa esiintyvä muutoskonsultti tuntui liian yksiuloitteiselta hahmolta. Tästä jäi paljon mietittävää; sympaattinen, mielenkiintoinen ja hauskakin kirja. ( )

Nousiaisen kolmatta romaania on kiitelty arvosteluissa. Itselleni lukukokemus oli pettymys. Vaikka Pasin ja Jannen viljelemät kärjistykset ja kiteytykset ovat paikoin herkullisia, kokonaisuutena huumori ei kuitenkaan sytytä, sillä henkilöhahmot ovat liian yksioikoisia ja tilanteet asetelmallisia. Eivät suomalaisen yhteiskunnan luokkaerot ole niin vaikeasti havaittavia, että niiden käsittely huumorin keinoin vaatisi näin ankaraa karrikointia ja sormella osoittelua. Hienovaraisempi ote olisi lisännyt kerronnan hauskuutta. Pasin henkilöhahmo jää epäuskottavaksi, varsinkin avioliitto helsinkiläisen hienostotytön kanssa. Vai ilmeneekö rivien välistä sittenkin melkoisesti aggressiota kultalusikka suussa syntynyttä vaimoa kohtaan?

Oman kylä poika tulee saneeraaman tehtaan ja huomaakin olevansa ihan väärässä paikassa ja väärällä alalla. Pienen teollisuuskaupungin ja nuoruuden kuvaus osuvaa. Epäuskottava loppuratkaisu. ( )