Espanjalainen kirjailija, runoilija, filosofi ja Salamancan yliopiston rehtori Miguel de Unamuno (1864-1936) oli aikanaan hyvin arvostettu mutta myös kiistelty hahmo akateemisissa piireissä. Kirjailijana ja ajattelijana hän oli modernisti ja rikkoi usein kirjallisuusgenrejen rajoja. Läpi elämänsä hän pohti uskoa ja uskontoa eikä koskaan päässyt lopulliseen varmuuteen mihin ja miten uskoa. Niin uskontoa kuin filosofiaa hän käsitteli myös paljon sekä esseissään että kaunokirjallisissa teoksissaan. Suorasukaisilla puheillaan ja siviilirohkealla toiminnallaan hän joutuikin pian poliittisten päättäjien epäsuosioon.
Diktaattori Primo de Rivera erotti Unamunon Salamancan rehtorin virasta ja karkotti maasta 1924. Kirjailijan ensimmäinen maanpakolaiskohde oli Kanarian saarten Fuerteventura. Sieltä hän siirtyi Pariisiin ennen kuin pääsi palaamaan takaisin Salamancaan ja omaan toimeensa 1930.
Suureksi yllätyksekseen Unamuno rakastui Fuerteventuran saareen, sen ihmisiin, elämäntapaan ja karuun luontoon sydämensä pohjasta. Tämä teos on samalla sekä eräänlainen henkilökohtainen päiväkirja maastakarkoituksen ajalta että rakkaudenosoitus karulle saarelle. Soneteissaan kirjailija pohtii elämäänsä yleisesti mutta myös ylistää Fuerteventuran saarta, sen ylimaallista kauneutta ja yksinkertaista elämää ja aitoja ihmisiä. Fuerteventuralla on tänäkin päivänä nähtävänä Miguel de Unamunon kotimuseo saaren pääkaupungissa Puerto del Rosariossa ja kirjailijan muistomerkki komeilee entisen tulivuoren Montana Quemadan rinteellä. Minulle Fuerteventura merkitsee rauhan tyyssijaa ja voisin hyvin muuttaa saarelle loppuelämäkseni - voisin ryhtyä vaikka Corralejon kirjaston hyllyttäjäksi. Kirjastosta löytyy myös Mika Waltarin teoksia! ( )