People had said this book was really good, but I didn't understand what was so good about it ... it's about a polar expedition? And it has "my love story" in the title? How does that even work? I don't know, something made it seem like I wouldn't like it, but it seemed fitting to pick this up after finishing The Golden Compass yesterday. They're pretty much set in the same place. Ish.

But I was wrong about not liking it.

It is about a polar expedition: the Andrée Expedition back in 1897, which pretty much was doomed from the start due to a great number of things. The three members of it survived for a few months though, walking around on the ice and trying to find someplace to wait out the winter, but then they all died on the so called White Island, not far off Svalbard, and wasn't found until 30 years later. The question is though: why did they die? Despite being lost in Antarctica, they actually had everything going for them and should've survived.

And the love story? That's what makes it interesting. Yes, one of the expedition members was newly engaged and very much in love (it's all very sad), but the real love story is of course Bea Uusma's obsession with the expedition. That's why it's so good: reading about how she becomes obsessed with it and how hard she tries to find an answer to what happened to them, a hundred years later. As someone who is easily obsessed with stuff, I like reading this kinds of things, because I can relate. I've never specifically gone to the north pole to

Obviously, she doesn't find an answer: there is no secret letter explaining what went wrong and why they all died, there's no way to communicate with people who have been dead since 1897 ... but she comes up with an interesting theory, that at least I'm willing to buy. And the thing is: with an answer, it would not be a good riddle anymore. And it really isn't about the answer, it's about trying to find it, and that is a good story on its own.

(By the way, I am 99% sure I had a teacher tell me you could read all about the journey of the Andrée Expedition on Google Earth, by clicking through the locations they were in an reading excerpts from a book written about it ... but I can't find it!! If anyone knows what I'm talking about and how to find that, plz let me know.) ( )

A very good study of the foolhardiness of the 17th century that also brought a lot of dramatic stories to us. ( )

Bea Uusman Naparetki - Minun rakkaustarinani on aivan huikea, lumoava, visuaalisesti hätkähdyttävä teos. En ole koskaan lukenut tällaista tietokirjaa: näin tunteella ja intohimoisesti aiheeseensa perehtyvää ja samalla syvän analyyttistä ja perusteellista. Ei ihmekään, että kirja voitti tietokirjallisuuden August-palkinnon ilmestyttyään.

Uusman tavoin minäkään en pidä palelemisesta enkä erityisemmin talvesta. En käsitä, mikä ajaa lukuisia ihmisiä kiipeämään lumihuippuisille vuorille ja tavoittelemaan hyytävän kylmiä napa-alueita henkensä kaupalla. Silti luen tällaisista uskalikoista kertovia seikkailukertomuksia ahmien ja mukana eläen. Naparetki-kirjan seikkailu on yksi parhaista, jotka olen lukenut.

Vuonna 1897 insinööri Salomon Andréen johtama ruotsalainen retkikunta lähti pyrkimään vetypallolla kohti pohjoisnapaa. Tarkoituksena oli lentää pohjoisnavan yli, pudottaa sinne poiju merkiksi saavutuksesta ja jatkaa matkaa kohti Siperiaa tai Kanadaa. Kolmihenkiseen retkikuntaan kuuluivat lisäksi valokuvaaja Nils Strindberg ja insinööri Knut Frænkel. Asiat menivät alusta asti pieleen, kun pallon ohjaamiseen tarvittavat laahausköydet irtosivat lähdössä. Silkkipallo ajelehti päämäärättömästi kohti pohjoista ja runsaasti vetykaasua vuoti taivaan tuuliin. Sen piti pysyä ilmassa 30 päivää, mutta vain vajaan kolmen vuorokauden kuluttua se tömähti maahan eikä noussut enää. Andréen pohjoisnaparetkikunta on 480 kilometrin päässä lähtöpaikastaan keskellä jäätikköä. Yhtä kotiin palannutta kirjekyyhkyä lukuun ottamatta heistä ei kuulu enää sanaakaan.

Vuonna 1930, 33 vuotta retkikunnan katoamisen jälkeen, muuan alus nousee sattumalta maihin Valkosaari-nimiselle karulle kalliosaarelle Huippuvuorilta koilliseen. Saarelle ei yleensä pääse, koska se on aina ajojäiden piirittämä, mutta vuosi 1930 on ollut poikkeuksellisen lämmin.

Saarelta löytyy leiri ja kolme luurankoa, jotka varmistuvat Andrée-retkikunnan jäänteiksi. Joku tai jotkut ovat haudanneet Strindbergin ruumiin kivien alle. Frænkel on kuollut makuupussiinsa telttaan. Andrée itse on menehtynyt istuma-asentoon kalliopaaden viereen.

Kymmeniä vuosia myöhemmin nuori lääkäri ja kirjailija, Bea Uusma, kiinnostuu tapauksesta ja alkaa tutkia sitä. Andrée-retkikunnan arvoituksesta tulee hänelle suorastaan pakkomielle. Hän kerää todistuskappaleita, tavaa retkikunnan jäsenten päiväkirjamerkintöjä, tutustuu ruumiinavauspöytäkirjoihin ja yrittää lukuisia kertoja päästä itsekin käymään Valkosaarella. Naparetki - Minun rakkaustarinani on syntynyt näiden tutkimusten tuloksena.

Tietokirjasta tekee upean juuri se, että Uusma suhtautuu niin henkilökohtaisen, peittelemättömän intohimoisesti aiheeseensa. Hän takertuu yksityiskohtiin, pohtii, spekuloi, analysoi ja selvästi nauttii mysteerin selvittämisestä. Jotenkin ymmärrän tuollaista pakkomielteen partaalla horjuvaa tarvetta tutkia, selvittää ja löytää vastauksia...

Mystisintä retkikunnan kohtalossa on juuri kolmikon kuolinsyy(t). Andrée, Strindberg ja Frænkel olivat varustautuneet jäätiköllä selviytymiseen: heillä oli ruokaa, lämpimiä vaatteita, lääkkeitä ja aseita. He vetivät perässään painavia varusterekiä pyrkiessään pallon putoamispaikalta kohti etelää. Päiväkirjat paljastavat, että he kulkivat useita kuukausia arktisilla ahtojäillä ja metsästivät ja söivät jääkarhuja ja hylkeitä. Lokakuun 5. päivä he nousivat maihin Valkosaarelle ja rakensivat sinne leirin tarkoituksenaan talvehtia saarella ja lähteä taas keväällä jatkamaan matkaa. Kolme päivää myöhemmin, lokakuun 8. päivä, päiväkirjamerkinnät loppuvat. Retkikunnan jäsenet kuolevat, vaikka heillä on yhä runsaasti muonaa, polttoainetta, toimivia aseita ja lämpimiä vaatteita. Ruumiista ei löydy ruhjevammoja eikä luita ole murtunut.

Tätä arvoitusta Uusma yrittää ratkaista. Mitä oikein tapahtui? Mihin retkikunnan jäsenet kuolivat ja missä järjestyksessä? Miksi yksi haudattiin, mutta kahta muuta ei? Kuinka kauan viimeisimpänä elossa ollut eli vielä toisten jälkeen?

Naparetki on graafisesti upea, tyylikäs ja ajatuksella koottu teos. Se on täynnä hyytävän kylmiä värejä, taidolla sommiteltuja tekstejä ja valokuvia - Strindbergin naparetkellä ottamat rakeiset mustavalkokuvat sulassa sovussa Uusman järjestyskameralla ottamien komeiden värikuvien kanssa. Tuntuu siltä, että juuri tämä kyltymätön uteliaisuus yhdistää retkikunnan jäseniä ja Uusmaa: palava halu tutkia ja dokumentoida tuntematonta, etsiä vastauksia ja seikkailla. Järjetön seikkailuhalu, pakkomielle, rakkaus.

Nils Strindbergin kihlattu, Anna Charlier, ei voinut seurata rakastettuaan tämän matkalle, mutta Uusma seuraa. Hän on vain 113 vuotta myöhässä.

Minun on ratkaistava arvoitus, mutta en saa sitä koskaan tehdyksi, ellen uppoudu retkikuntaan syvemmin. Minun on yritettävä seurata heitä. Minun on päästävä heidän sisätaskuihinsa. Minun on päästävä heidän rispaantuneiden päiväkirjasivujensa sanojen taakse. Minun on ymmärrettävä, mitä tapahtuu ihmiselle, joka oleskelee keskellä ahtojäätä vailla poispääsyn mahdollisuutta. Minun on mentävä jään sisälle, hangen alle. Minun on mentävä sinne, missä he kuolivat. Minun on päästävä Valkosaarelle.

Alkuperäinen arvostelu ( )

This book is a MUST for folks interested in polar exploration. Similar to Terra Incognita, it's a modern (female) author looking back to the great age of exploration- in this case the Andree expedition by balloon to the North Pole in 1897.
Wow! I loved it, couldn't put it down. The research that author Bea Uusma did to get at the bottom of the expeditioners' demise (including med school) was not only thorough but presented in a way that brought the story to (my) life.
Hopefully this gets translated to english quickly! There are alot of english-speaking-polar-exploration-fans who will love this book. (And right now I'm feeling lucky to be swe-eng bilingual!) ( )

Väldigt intressant bok. Ger en verkligen en uppfattning om vad de går igenom under sin vandring på isen. LIte rörigt med alla olika typsnitt. Det hade gärna fått vara med lite mer ingående information om vad de tre expeditionsdeltagarna gjort tidigare i sina liv och om förberedelserna till expeditionen. Till exempel nämns en fjärde expeditionsdeltagare (en reserv ifall någon av de andra skulle förhindras delta), samt nämns också i förbifarten om Andrées tidigare vistelse på Svalbard och om att expeditionen egentligen skulle gå av stapeln året innan, 1896.

Jag kan varmt rekommendera denna bok. ( )