I just... I didn't vibe with this book at all. I don't think the translation helped either, because it was all over the place with 60's slang and what I can only presume was an unsuccessful attempt at giving the characters accents. ( )

I just... I didn't vibe with this book at all. I don't think the translation helped either, because it was all over the place with 60's slang and what I can only presume was an unsuccessful attempt at giving the characters accents. ( )

A satire of a roman feast. Funny and entertaining in general but somehow I just wasn`t interested.
The english translation isn`t the best. ( )

Borrowed from library to educate myself! Petronius (d 66 AD) was a courtier at Nero's court - this story forms part of the Satyricon.
The narrator and his friends are invited to an over the top banquet at the home of wealthy but vulgar Trimalchio. This is interesting principally because of the glimpse into an alien world - the show stopper culinary creations; the lovely boy slaves; the entertainers; the conversation. The 21st century reader sees that the people weren't so different to ourselves, as they discuss money and the state of the world. Unlike other writers of the period, Petronius tries to create a real character in the host.
Short read (55 p) ( )

"Trimalkion pidot" on laajan roomalaisen romaanin välikertomus, joka muodostaa jotenkin itsenäisen kokonaisuuden.
Romaani on kirjoitettu ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan keskivaiheilla ja sen tekijäksi on käsikirjoituksiin merkitty Petronius Arbiter. Yleisesti on omaksuttu käsitys, että romaanin tekijä on samanniminen keisari Neron aikainen hovimies, jonka elämäntavoista ja kuolemasta historioitsija Tacitus antaa varsin värikkään kuvauksen.
Petronius -- niin Tacitus kertoo -- vietti päivänsä nukkuen, mutta yönsä hän omisti työskentelylle ja huvituksille.
Kun toiset tulivat kuuluisiksi tarrmokkaina toimen miehinä, hän saavutti mainetta älykkäänä tyhjäntoimittajana. Mutta
kuitenkaan häntä ei pidetty irstailijana ja tuhlarina, niinkuin yleensä sellaisia henkilöitä, jotka hãvittivät omaisuuttaan, vaan hän oli hienostuneen elämıäntaiturin maineessa. Sanojaan ja tekojaan hän ei liiaksi harkinnut eikä hän välittänyt siitä, minkä vaikutuksen ne tekivät hänen ympäristöönsä. Mutta niinpä ne viehättivätkin roomalaisia, koska ne käsitettiin suoran ja vilpittömän luonteen ilmauksiksi. Bityynian maaherrana ja Rooman konsulina hänellä oli tilaisuus osoittaa, että oli vaativienıkin tehtävien mittainen ja että hän tarvittaessa kykeni virkeään toimeliaisuuteen.