Suvi Auvinen

Tästä olisi paljonkin sanottavaa, mutta kun nyt sain tämän luettua, en oikeastaan halua uhrata enää hirvittävän paljoa aikaa koko opuksen ajattelemiseen.

Kaksi tähteä taitavasti kirjoitetusta tekstistä ja ihan mielenkiintoisista aiheista, loput tähdet karisivat pois potista samaa tahtia kuin otsaani kasvoi tatti tätä opusta lukiessani. Varmasti jos kirjoittajalta kysytään, minusta ihmisenä kertoo kaiken tarpeellisen se, että tämä kirja ärsytti minua (korjaan, minua ärsytti se ihminen, joka tämän kirjan kirjoittajasta mieleeni muodostui tätä lukiessani.) Kirja oli jaettu ihan loogisiin pakinoihin, mutta niiden sisäinen rakenne ei meinannut millään pysyä kasassa kirjan läpi. Mutta tämä on varmasti makuasia.

Tartuin tähän kirjaan, koska joka paikassa silmilleni sateli siitä ylistystä. En ollut koskaan kuullutkaan Suvi Auvisesta, enkä tiennyt hänestä siis mitään kun aloin kirjaa lukea. Olisi ehkä pitänyt vähän selvitellä etukäteen, eikä uskoa hypeen. Kirjaa lukiessa totesin olevani monista asioista Auvisen kanssa samaa mieltä. Totesin myös, että hänen tapansa tuoda asiansa ilmi sai minussa aikaa reaktion olla eri mieltä. Ihan vain, jotta ei tarvitsisi olla hänen kanssaan samaa mieltä.

Kirjasta saa käsityksen, että sen kirjoittaja on oman elämänsä päähenkilö. Hän sanoo, "älkää olko kanssani samaa mieltä, kyseenalaistakaa!" mutta samoilla sivuilla antaa kuitenkin vahvasti ymmärtää, että kaikki hänen kanssaan eri mieltä olevat ovat tyhmiä lampaita, jotka koneiston orjana heittävät elämänsä hukkaan eivätkä osaa edes nauttia mistään. Kyseenalaistakaa siis toki mitä sanon, mutta älkää väärällä tavalla!

Ehkä olisin teini-ikäisenä tuntenut vetoa tämän kirjan mustavalkoisuuteen. Tapaan alleviivata ongelmat mustavalkoisesti koittamattakaan katsoa asioita useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. Tapaan olla tarjoamatta mitään konkreettisia ratkaisuja anarkismiin vedoten. Tapaan nostaa itsensä jalustalle, mitä ei poista se, että tähän taipumukseen koitetaan pari kertaa viitata. Se että tiedostaa pitävänsä itseään muita parempana ei poista sen kyseenalaisuutta.

Nyt kuitenkin kirjoitin tästä jo paljon enemmän kuin olisin halunnut, ja tekisi mieleni kirjoittaa enemmänkin. Mutta jätän tämän nyt tähän, koska ärsyttää jo valmiiksi niin paljon että käytin tähän kirjaan useita tunteja ja vielä useampia euroja.

En tiedä mikä tämän kirjan tarkoitus on, mutta siinä se onnistui, että sai ajattelemaan asioita. Se kirkasti itselleni hyvin sen, missä kaikessa olen eri mieltä kuin kirjan kirjoittaja. Sellaisissakin asioissa, joissa olin ehkä kuvitellut olevani enemmän samaa mieltä hänen kanssaan kuin lopulta olenkaan. Tästä hyvästä en kuitenkaan tähtiä lisää pottiin jakele.… (mehr)

Tykkään kuunnella esseitä äänikirjana, ja Suvi Auvinen on erinomainen esimerkki siitä miksi. Kokoelma käsittelee monenlaisia asioita vakoojapuluista freeganismiin, mutta niistä muodostuu mielenkiintoinen kokonaisuus joka ei varsinaisesti kytkeydy niinkään siihen miten asioista puhumme vaan laajemmin ihmisyyteen, inihimillisyyteen ja - tietysti - anarkismiin. Auvinen lukee äänikirjan itse, ja q-kompastusta lukuunottamatta (Olen lapsellinen, mutta en voi kestää sitä miten vaikeaa on ääntää kuu. Se ääntyy kuu. Niinkuin kuu, se taivaankappale.) ihan miellyttävästi.… (mehr)