Ilmari Kiannon romaani Punainen viiva (1909) on kuvaus vuoden 1907 Suomen ensimmäisistä eduskuntavaaleista. Kirjan päähenkilöt Topi ja Riikka ovat köyhiä maatyöläisiä keskeltä korpea. Köyhyys ja kurjuus välittyy heidän olemuksestaan.

Matka-agitaattorit kuitenkin saapuvat heidänkin pitäjäänsä ja alkavat kertoa paremmasta elämästä, jossa köyhien ei enää tarvitse kärvistellä vaan saisivat rikkailta rahaa. Köyhällistön keskuudessa syntyy kiihko ja punaisen viivan vetämisestä vaaleissa syntyy uskon asia. On kuitenkin niitä jotka pelkäävät sitä syntinä ja lopulta "Jumala kostaa" viemällä Riikalta kolme lasta. Lisäksi mitään uudistuksia ei edes saatu.

Lukukokemus oli epämieluisa! Kirja oli historiallisesti mielenkiintoinen ja oli hauska lukea tuon ajan uskomuksista vaaleissa, mutta kirja oli niin kurja ja loppu vieläkurjempi niin jäi ikävän lukukokemuksen maku. Teksti oli hyvin kirjoitettu, arvostan kannan ottoa ja ymmärrän miksi kirja on klassikkoa. Kieli oli myös haukaa, erityisesti "soli-sali-ratit" jäivät mieleen.
Konsta Mäkelä 10D ( )