Tuttu tarina siitä kuinka vallankumous syö omat lapsensa -- tällä kertaa sen kokevat suomalaiset kommunistit Stalinin vainoissa. Kähkösen tyyli on uudistunut ja pidin romaanista kovasti aina loppujaksoon asti. Kertojan vaihtuessa tyyli muuttui hippasen tekotaiteelliseksi, niin että huvilaepisodin kliseinen tsehovilaisuus alkoi tuntua suorastaan koomiselta.

Klara arrives in Petrograd in the early 1920s with her husband and eagerly does what she can to build the new kind of society with her new friends. It isn't easy but she keeps doing what she can. ( )