Vaikka kirja tavoitti päähenkilönsä sisäisen maailman ja puki sen kauniiksi sanoiksi, jäi tunne, ettei lukijaa tavoitettu. Teoksen tyylikeinot, katkelmallisuus ja kronologian rikkominen, yrittivät ehkä tavoittaa Janet Framen kokemusten satunnaisuutta ja pirstaleisuutta, mutta samalla tekivät lukukokemuksesta epämiellyttävän. Itseäni häiritsi todella lyhyet luvut, joiden välillä tehtiin hyppyjä ajassa ja/tai paikassa: tällaisen jatkuvan hyppelyn vuoksi Janet Framen sisäiseen maailmaan uppoaminen oli lähes mahdotonta. Myös kielestä ja ajatuksista nauttiminen keskeytyi, kun luvut loppuivat ikäänkuin seinään. Teos olisikin kaivannut koherentimpaa rakennetta, ettei se olisi jäänyt vain pirstaleisiksi tunnelmatuokioiksi, jotka eivät lopulta koskettaneet lukijaa mitenkään. ( )

Riitta Jalonen kirjoittaa upeaa tekstiä. Kielikuvat ovat paikoin niin hienoja ja oivaltavia, että niitä pitää pysähtyä makustelemaan hetkeksi ja toiseksikin. Valitettavasti Jalonen kirjoittaa loisteliaalla kielellään myös äärettömän tylsiä juttuja, ja kirjan loppupuolella olin jo aivan uupunut sen tyhjäkäyntiin. Yli kolmensadan sivun jälkeenkin päähenkilö jäi minulle etäiseksi. Luulen, että vähemmillä, tarkoin harkituilla sivuilla olisin päässyt lähemmäksi. ( )

I got this book as a present, otherwise I wouldn't have picked it up. I wasn't looking forward to reading it and I didn't enjoy it when I did. ( )