Tätä runokirjaa lainasin pienenä tyttönä aina uudestaan ja uudestaan. Pelkäsin, että kirjastosta sanotaan, etten saa enää lainata, mutta eivät koskaan sanoneet, nykyään minulla on jo ihan oma kirja. Kirjasta on jäänyt mieleen niin moni runo ja seuraavan runon osaan oikeastaan ulkoa: "Kenkätalossa asui eukko, jolla oli sata lasta ja elämä puuhakasta: kolme jyvää hän veteen heitti ja hyvää velliä keitti. Sitten hän lapsensa syötti ja niisti, piiskasi, pesi ja siisti kunkin vuorollaan ja pani nukkumaan." Kyseessä on Kenkätalon eukko. Ihmettelin aina, miten lapset olivat iloisen ja onnellisen näköisiä, vaikka talo oli pieni eikä ruokaakaan ollut riittävästi. Kirjan pitkulainen muoto ihastutti myös ja ihanat, ihanat kuvat :)