Tämän kirjan kanssa tuli kiire kun kirjaston laina-aika päättyi. Harppominen johti siihen että lukeminen oli osin pintapuolista enkä kiinnittynyt kunnolla. Ulitskajassa on jotain erityistä, samoin kuin Pikkupeuran käännöksessäkin, taitotehdä hekilöistä eläviä, olevia, tuntevia. Vähän enemmän aikaa pieni kirja olisi kuitenkin kaivannut, pandemia-aika on tehnyt tuhoja keskittymiskyvylle, ja kiire on keskittymisen toinen vihollinen. Ehkä yritän ehtiä lukea joskus uudestaan vähän paremmin ja hitaammin. ( )