Soili Pohjalainen

"Minä en silloin vielä tiedä, että joutuessaan tarpeeksi tiukille ihminen menee mielessään suoraan menneisyyden kaapille, ottaa sieltä käytöksen ja pukee sen ylleen. Löytyipä sopivaa tai ei." (S. 11.) "Jonakin hetkenä minä menin rikki. Tajuan sen paljon myöhemmin, mutten pysty tavoittamaan hetkeä, jolloin särö syntyi. Halkeama, jota ei korjaa mikään, ei aika, ei rakkaus, ei kolmevuotinen psykoanalyyttinen yksilöterapia. Halkeamasta irtoo pieniä, karheita murusia sielun pohjalle. Siellä ne liikkuvat minun mukanani, raapien hiljaa tai helisten kuin päältä ehjä hehkulamppu. Se särö tekee minusta minut." (S. 13-14.)

Aito, lämminhenkinen esikoisteos, joka ei kikkaile tekotaiteellisuudella vaan kertoo haikean ja humoristisen tarinan nuoren naisen surusta isän kuoleman jälkeen; lapsuuden menetyksistä, aikuistumisesta ja elämän epätäydellisyyden hyväksymisestä. Suosittelisin kirjaa etenkin nuorille aikuisille.… (mehr)