Matkakertomuksista, muistoista ja havainnoista koostuva Pekka Haaviston Hatunnosto on leppoisa lukukokemus. Asiallisen poliitikon otteen sijaan Haavisto havannoi ympäristöään lempeästi tuokiokuvia pohdiskellen. Vaikka useat kirjan aiheet käsittelevät poliittisia kriisejä ja yhteiskunnan ongelmakohtia, kirja ei ole syyllistävää yhteiskuntakritiikkia vaan henkilökohtaisia tunnelmia. Poliittista analyysia on tuskin lainkaan, mutta lukija saa moniulotteisuutta poliittisiin tapahtumiin yksipuolisen uutisoinnin sijaan. Haaviston kertomuksista huomaa, miten luontaista hänelle on asettua toisen ihmisen asemaan.

Haavisto antaa kirjallaan lämpimän kuvan itsestään. Kertomukset vaikutuksen tehneistä elämänkokemuksista ovat hyvä lisä yksityis- ja työmatkojen kuvauksen ohessa. Ajatukset poukkoilevat hieman, mutta se tekee kirjasta ja näin ollen Haavistostakin lähestyttävämmän tuntuisen. Itse en lukenut Hatunnostoa niinkään kirjana, vaan lukukokemus tuntui enemmänkin kuin Haavisto kertoisi vaiheikkaita tarinoita kokemuksistaan.