Puhuttaessa islamin ja Lähi-idän tutkimuksesta on Hämeen-Anttila Suomessa alan kiistaton ykkösguru. Kirjassaan Islamin miekka hän pyrkii antamaan 1500 vuoden ajalta yleiskuvan lännen ja idan sivilisaatioiden keskinäisistä konflikteista, joita on riittänyt paljon. Hän antaa historiallisesti varsin tarkan kuvan tapahtumista, mutta Hämeen-Anttilan tekstistä paljastuva asenne jää harmittamaan ainakin itseäni. Hämeen-Anttilalla on aivan liian suuri tarve jatkuvasti todistella, ettei islam ole sen väkivaltaisempi uskonto kuin muutkaan, että mahdollisuuksista käsitellä muita teemoja ei tule juuri mitään. Tämä "antirasistinen paatos" hautaa allensa mielenkiintoiset kysymykset esim. siitä, miten jihadin tai ristiretkien käsitykset ovat eläneet sivilisaatioiden välisessä konfliktissa, tai miten konfliktien eri osapuolet ovat uudistaneet viholliskuvia toisistaan vuosisatojen aikana. Itselläni oli lukijana tunne aliarvioiduksi tulemisesta, enkä voi sellaista kokemusta kovin hyvänä pitää. ( )