Katja Ketun novellit ovat karuja ja roiseja, ja kuitenkin lämpimiä -- silloinkin kuin tarinoiden tapahtumat ovat julmia ja hurjia. Rakkauden nälkä on suuri ja sen saaminen vaikeaa. Ihmiset eivät kohtaa, eivät osaa tai voi, tai kaikki tapahtuu väärään aikaan. Seurauksena tästä kohtaamattomuudesta on usein (useimmiten?) väkivaltaa.

Tarinoinen kiintopisteenä on Kuolleenmiehen vuono kaukana pohjoisessa ja kertojana Pietari Kutila, yksi noista haavoitetuista. Pohjoisesta näkyy koko maailma, tarinat kiertävät Rovaniemeltä Pietariin, Rioon, jopa kuun pimeälle puolelle ja takaisin. Mennyt aika, joka ei ollut ainakaan nykyistä parempaa, on vahvana läsnä.

Ketun kieli on omintakeista ja voimakasta niin kuin tarinatkin. ( )