Puolimatka ei peittele kristillistä vakaumustaan, mutta Saanko luvan – sanoa? -opuksessaan hän perustelee näkemyksensä sananvapaudesta täysin uskonnollisesti neutraaleilla asia-argumenteilla, joiden pitäisi olla otolliset puhuttelemaan ateistiakin.

Teosta ei voi pitää kaikenkattavana yleisesityksenä, sillä se keskittyy suomalaisen ja länsimaisen yhteiskunnan päivänpolttaviin sananvapausaiheisiin. Uskonto mainitaan ajankohtaisissa tapausesimerkeissä yrityksistä rajoittaa sananvapautta – Päivi Räsäsen tapaus on kiinnittänyt paljon huomiota valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen erikoisen toiminnan takia ja on merkittävä paitsi sananvapauden myös uskonnonvapauden näkökulmasta. Vasemmistohenkiset argumentit vihapuheen torjumiseksi saavat professorilta aimo käsittelyn, jossa hän vyöryttää virkistävän suorasanaisesti lukijan tietoisuuteen kaiken sen älyllisen epärehellisyyden ja kaikki ne vahingolliset seuraamukset, jotka ”edistyksellisten” aktivismissa jäävät sokeaan pisteeseen. Ehkä isoimpana ahaa-elämyksenä minulle selvisi, että vihapuhelait on tuotu kansainvälisiin sopimuksiin autoritaarisista kommunistivaltioista. (Lue koko arvostelu blogissani) ( )