Suorastaan säikähdin aluksi Kaurasen käyttämää rajua kieltä. Viime aikaisiin lukemistoihini verrattuna se oli kuin kylmä isku vasten kasvoja – virkistävä sellainen, tosin. Sonja tulitti verbaalisuudellaan ihan täysillä, panoksia säästelemättä. Oli ilo lukea sellaista. Karkeaa, mutta tyyliteltyä kieltä. Sonjan runsas kuvailu ja pitkät virkkeet pysyivät kuitenkin kasassa ja tarina kulki eteenpäin tasaisissa sykleissä. Hiukan töitä tuotti aikajärjestyksen hahmottaminen. Sonja O:n muistelmamonologi ei edennyt kronologisessa järjestyksessä, vaan loikki sinne tänne. Muutamia asioita kerrottiin useaan kertaan, mutta niillä olikin isompi merkitys.

Tarinana Sonja O. kävi täällä oli varsinainen feminismin manifesti. Miehistä annettu kuva ei ollut järin imarteleva. Joko miehet olivat vain seksin perässä, tossukoita, homoja, juoppoja tai mielenvikaisia. Neljästä naisesta vain yksi kuvataan heikoksi, Sonjan äiti – marttyyrikuningatar. Sonja, Sisko ja baabuska ovat kukin omalla tavallaan vahvoja ja voimakkaita naisia.

Tein tästä teoksesta erästä kurssia varten kymmensivuisen analyysin, jossa pohdin sitä, miksi Sonja valitsi tiekseen nimenomaan seksin. Päädyin tulokseen Sonjan läheisyyden kaipuusta ja kapinallisuudesta. Isän intohimohakuinen hurvitteluelämä loi mallin, kapina äitiä kohtaan loi reitin. Läheisyydenkaipuu kruunasi kokonaisuuden.

Sonja O. kävi täällä oli varsin vaikuttava teos ja yllyttää minut lukemaan lisää Kaurasen/Snellmanin tuotantoa. Jos muutkin teokset taivuttavat kielen tuollaiseen tanssiin, ei niistä voi muuta kuin nauttia!

-Morre- ( )