Mistäköhän aloittaisin? Apina ja Uusikuu on hämmentävä kirja. Samaan soppaan on heitetty monenlaisia aineksia, mutta päämakuina nautitaan kovaksikeitettyä dekkaria ja surrealistista scifi-tunnelmaa, maustettuna vahvoilla kirjallisuusviittauksilla Moby Dickiin, Ihmemaa Oziin, Peter Paniin ja ties minne.

Ei tätä sekoitusta kannata liikaa purkaakaan, se on nautittava itse. Polveilevan juonen seuraaminen on haaste, johon on ilo tarttua. Ainekset ovat riittävän tuttuja, jotta niistä muotoutuva kokonaisuus ei karkaa käsistä. Päähenkilö, yksityisetsivänä toimiva Hanuman-apina, tuntuu suorastaan leikittelevän dekkarielementeillä toimittaessaan tehtäväänsä, viehättävän Luna-neitokaisen suojelemista mielipuoliselta murhaajalta.

Luonnollisesti matkan varrella trenssitakit lepattavat, veri roiskuu, tango- ja jazzjengit ottavat toisistaan mittaan, ystävät petetään, uusia löydetään ja romantiikkaakin on luvassa. Tapahtumat sijoittuvat Dystopoliin kaupunkiin, joka on tyylipuhdas luomus kaikkine salaisuuksineen.

14-vuotiaana esikoisteoksensa Etsijän kirjoittanut Hyvönen on pitkän tauon jälkeen kirjoittanut vaikuttavan kirjan, joka saa ainakin minut odottamaan mielenkiinnolla, mitä Hyvönen seuraavaksi saa aikaiseksi. Apina ja Uusikuu on riemastuttavan omaperäistä ja genrerajoista vapaata mielikuvituksen juhlaa. Tätä lisää!

(Arvostelu Apinasta ja Uusikuusta Kirjavinkeissä) ( )